Kierrokset kattoon..

Mitä siitä aina seuraakaan kun innostun kovin ja nostan kierrokset kattoon? Siitä seuraa pettymys.

Kuitenkin, en ole vielä heittänyt hanskoja nurkkaan ja toivon pilke elää vielä.

Eilen illalla tuli kysymys, että mahtuisiko meille vielä pari viljakäärmettä terroineen. Sopuhan sitä tilaa antaa ;) Eli päätettiin laittaa välikäden kautta lisä kysymyksiä matojen omistajalle. Tänään saatiin ympäripyöreä vastaus ja omistajan puhelinnumero. Niimpä soitin ja kyselin viljoista.

Viljat ovat kuulemma lopetusuhan alla ja jo lekurissa asumassa. Viikon sisään pitäisi ne hakea jos haluan. Terra oli keretty jo hävittää, koska se ei mahtunut omistajan uuteen kotiin. Huomenna omistaja soittaa vielä lekuriin ja kysyy, onko toista matoa vielä mahdollisuus saada pois sieltä. Minua kiinnostaisi sellainen 8-vuotias puna/oranssi valkoinen matonen (mahdollisesti amela). En malttaisi millään odottaa huomista ja lisäinformaatiota.

Kaikki heti-nyt-mulle-fiilis..

Huomenna olisi perus hampilääkärin tarkistus. Hieman hirvittää kuinka saan suuni auki siellä.. Sen jälkeen haen yhden ystävän meille yökylään, kun hää on tullut Imatralle pikku lomalle. Ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa ja juoruilla kunnolla. :)

Huomenna siis tapahtuu kivojakin asioita.

Hampaat pois

Voi vitsit kun on suu kipeä.

Tiistaina väsyneenä ajelin hammaslääkäriin, olettaen, että minulla on parin hampaan poisto. Puolentunnin odottelun jälkeen kuitenkin huomasin, että olen väärässä päivässä. Huomenna, keskiviikkonahan, se minun aikani on.. (Maanantaina elin sitten taas sunnuntaita..)

Kuitenkin, keskiviikkona sitten ajelin hampilekuriin uudestaan ja tällä kertaa pääsin sisälle asti. Ala leuasta ottivat 2 viisaudenhammasta pois. Jäljelle jäi vaan kaksi hirmuista kraateria ja kivut. Yöt eivät ole olleet kokonaisia kun alkaa koskemaan niin paljon, että se valvottaa. Syömään ei kunnolla pysty..

Ajattelen kuitenkin, että nyt kun nämä kivut katoaa, niin ei hampaita särje enää.

Vähän kuitenkin hirvittää kun tänään pitäisi grillailla piffejä ja maissia ja juustoa ja vihanneksia.. Nam nam! Mutta teenkö mie sitten niistä sosetta itelleni et saan alas menemään vai nouseeko tahdonvoima niin suureksi että alas menee mitä vaan? :D

Kuulumisia

Tänne kuuluu ihan hyvää. Lukuunottamatta Monokeroksen (viljakäärme) menetystä. Monokeros kun löytyi toissapäivänä terrastaan kuolleena. :(

Kuitenkin meillä oli kummityttö hoidossa viikon verran viimeviikolla. Oli kyllä hulinata. Joka päivä vissiin käytiin ainakin jossain, joinakin päivinä useammassa paikassa. Kavereita tyttelillä piisasi.

Pitihän minun laittaa myös kuusi vuotiaan tytön kynnet blingbling. Lakkaus ja sydämmiä niihin. Ai että neito oli onnessaan.

Samalla viikolla sain lisää akryyli jauhetta. Nyt pääsee taas tekokynsien sijaan tekemään akryylikynsiä. Siskolle (kummitytön äiteelle) tein akryylikynnet ja menetin hermoni, kun eivät meinanneet onnistua. Niitä kynsiä sitten tehtiinkin kahtena iltana. Toisena iltana vaan viilattiin ja lakattiin. Kyllä niistä ihan ok kynnet tuli. Niinhän se menee, että harjoittelematta ei voi oppiakkaan. Tein myös itselleni akryyli kynnet. Oli "hieman" hankalaa väkertää ne oikeaan käteen vasemmalla kädellä. Mie kun olen oikeakätinen ja tekniikka ei ole vielä oikein hallussa. Lisää harjoitus käsiä kaipailisin.
(kuvissa vaaleat siskon kynnet ja vihreät miun)

kesäistä

Meillä on mennyt ihan hyvin viime aikoina. Ainut mieltä painava asia on meidän Demin menetys.

Demi oli minun ensimmäisiä liskoja (ja viimeinen). Lajiltaan Demi on kultaskinkki eli Eutropis multifasciata. Oletettu herra eli noin 5 vuotta ja 6 kuukautta. Talvella Demi päätti olla syömättä pitkän tovin, luulin jo sillon, että lähtö olisi lähellä. Kuitenkin ötökkä alkoi taas syömään, hyvällä ruokahalulla. Demi söi siis todella hyvin, mutta alkoi laihtumaan. Viimeisen viikon aikana herra laihtui niin paljon, ettei jaksanut enää liikkua "korkealla" ja ryhdikkäästi. Antoi myös koskea itseään sinkoilematta hirveää kyytiä. Se oli huono merkki ja päätös lopetuksesta oli tehtävä. Ei moinen ollut enää skinkin arvoista elämää.

Demi oli luonteeltaan äärimmäisen stressiherkkä ja ihmis arka. Demi kuitenkin viihtyi paremmin pienemmässä ja avarammin sisustetussa terrassaan kuin samassa terrassa jossa oli enemmän piiloja ja suojaa. Isommassa terrassa stressaantui melkein hengiltä vaikka elinolosuhteet oli kunnossa.

Demi ja jo aiemmin menehtynyt Diiva olivat ensimmäiset herppini. He antoivat lopullisen potkun muihin matelijoihin. :)

Sitten mukavempiin asioihin.

Meillä kävi ihania vieraita kyläilemässä pitkän viikonlopun ylitse. Oli ihanat ilmat ja grillailtiin ja pidettiin hauskaa. Nipsukin nautti kun oli enemmän rapsuttajia.

Eilen oli viimeinen koulupäivä tältä keväältä. Meillä oli TYHY-päivä, eli työhyvinvointi päivä. Kävimme kirkkoveneellä soutelemassa ja paistamassa laavulla makkaraa. Ilma oli ihana. Onneksi ei satanut. Hieman kipeäksi tuo reissu minut sai, mutta kerrankos sitä.

Tänään on ollut kiire päivä. Aamusta ylös ja hammaslekurille soittoa. Suu kun on ollut hirmuisen kipeä. Sinne kasvaa viisaudenhampaita (tuleekohan minusta nyt sitten superviisas, viisas kun olen nyt jo ;) ). Nopeasti tulen kyllä palaamaan tavalliselle viisaus (tai tyhmyys) asteelleni. Ensi viikolla pääsen jo rötgeniin ja sitä seuraavalla viikolla hampaiden poistoon. Onneksi ei montaa kuukautta tarvitse odottaa. Kivut alkaa olla jo sitä luokkaa, että haluan noista hampaista eroon. Ovathan ne jo ainakin pari kuukautta kaivelleet miuta.

Päätin myös aloittaa öljyvärimaalauksen! En ole muutamaan vuoteen öljyväreillä maalannutkaan. Ihanaa päästä taas sutimaan kankaalle. Maalauksen aiheena on sinikieliskinkki ja taulun olisi tarkoitus mennä kaverille tuparilahjaksi, jos vaan se onnistuu. Voin hyvin nyt maalailla tuolla omalla pihalla ja viedä työn kuivumaan kellariin. Näin ei eläimet (tai ukkeli) kärsi tärpättien sunmuiden hajusta.

Kuvassa on maalaamani työ meidän Hirmusta. Kyseinen taulu on "kunniapaikalla" meidän kotona.