Mitä siitä aina seuraakaan kun innostun kovin ja nostan kierrokset kattoon? Siitä seuraa pettymys.
Kuitenkin, en ole vielä heittänyt hanskoja nurkkaan ja toivon pilke elää vielä.
Eilen illalla tuli kysymys, että mahtuisiko meille vielä pari viljakäärmettä terroineen. Sopuhan sitä tilaa antaa ;) Eli päätettiin laittaa välikäden kautta lisä kysymyksiä matojen omistajalle. Tänään saatiin ympäripyöreä vastaus ja omistajan puhelinnumero. Niimpä soitin ja kyselin viljoista.
Viljat ovat kuulemma lopetusuhan alla ja jo lekurissa asumassa. Viikon sisään pitäisi ne hakea jos haluan. Terra oli keretty jo hävittää, koska se ei mahtunut omistajan uuteen kotiin. Huomenna omistaja soittaa vielä lekuriin ja kysyy, onko toista matoa vielä mahdollisuus saada pois sieltä. Minua kiinnostaisi sellainen 8-vuotias puna/oranssi valkoinen matonen (mahdollisesti amela). En malttaisi millään odottaa huomista ja lisäinformaatiota.
Kaikki heti-nyt-mulle-fiilis..
Huomenna olisi perus hampilääkärin tarkistus. Hieman hirvittää kuinka saan suuni auki siellä.. Sen jälkeen haen yhden ystävän meille yökylään, kun hää on tullut Imatralle pikku lomalle. Ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa ja juoruilla kunnolla. :)
Huomenna siis tapahtuu kivojakin asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti