tasaista (-ko -kö)

Edellisessä blogi merkinnäsäni höpisin jotakin noista viljakäärmeistä.. Valitettavasti kyseiset ötökät olivat jo lopetettu, joten sieltä ei uutta sakkia mei laumaan tullut..

Hampilekurissa ravailu on melkein jo loppu.. Enää olisi yksi aika hammaskiven poistoon. Suukin jo paljon parempi. Välillä vielä ihan kuin särkisi, mutta ei pahasti!

Eläimet voivat hyvin. Paitsi Nipsulla oli tuossa ripuli pari päivää sitten. Onneksi sekään ei pahaksi kerennyt ja kesti vain päivän. Nyt poika on taas pirtsakka oma itsensä.

Viime aikoina en ole paljon noita akryylikynsiä tehnyt.. Ärsyttää kun ne irtoavat, enkä tajua mitä teen väärin. Kai mulla menee liikaa settiä kynnen ohi ja se irrottaa kynnen.. Nooh, huomenna menen geelikynnet kaverille tekemään sen vermeillä. :)

Tässä muutamat kuvat akryylikynsistä ja ihan perus-vanhanajan tekokynsistä mitä sormissa ollut.

Kierrokset kattoon..

Mitä siitä aina seuraakaan kun innostun kovin ja nostan kierrokset kattoon? Siitä seuraa pettymys.

Kuitenkin, en ole vielä heittänyt hanskoja nurkkaan ja toivon pilke elää vielä.

Eilen illalla tuli kysymys, että mahtuisiko meille vielä pari viljakäärmettä terroineen. Sopuhan sitä tilaa antaa ;) Eli päätettiin laittaa välikäden kautta lisä kysymyksiä matojen omistajalle. Tänään saatiin ympäripyöreä vastaus ja omistajan puhelinnumero. Niimpä soitin ja kyselin viljoista.

Viljat ovat kuulemma lopetusuhan alla ja jo lekurissa asumassa. Viikon sisään pitäisi ne hakea jos haluan. Terra oli keretty jo hävittää, koska se ei mahtunut omistajan uuteen kotiin. Huomenna omistaja soittaa vielä lekuriin ja kysyy, onko toista matoa vielä mahdollisuus saada pois sieltä. Minua kiinnostaisi sellainen 8-vuotias puna/oranssi valkoinen matonen (mahdollisesti amela). En malttaisi millään odottaa huomista ja lisäinformaatiota.

Kaikki heti-nyt-mulle-fiilis..

Huomenna olisi perus hampilääkärin tarkistus. Hieman hirvittää kuinka saan suuni auki siellä.. Sen jälkeen haen yhden ystävän meille yökylään, kun hää on tullut Imatralle pikku lomalle. Ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa ja juoruilla kunnolla. :)

Huomenna siis tapahtuu kivojakin asioita.

Hampaat pois

Voi vitsit kun on suu kipeä.

Tiistaina väsyneenä ajelin hammaslääkäriin, olettaen, että minulla on parin hampaan poisto. Puolentunnin odottelun jälkeen kuitenkin huomasin, että olen väärässä päivässä. Huomenna, keskiviikkonahan, se minun aikani on.. (Maanantaina elin sitten taas sunnuntaita..)

Kuitenkin, keskiviikkona sitten ajelin hampilekuriin uudestaan ja tällä kertaa pääsin sisälle asti. Ala leuasta ottivat 2 viisaudenhammasta pois. Jäljelle jäi vaan kaksi hirmuista kraateria ja kivut. Yöt eivät ole olleet kokonaisia kun alkaa koskemaan niin paljon, että se valvottaa. Syömään ei kunnolla pysty..

Ajattelen kuitenkin, että nyt kun nämä kivut katoaa, niin ei hampaita särje enää.

Vähän kuitenkin hirvittää kun tänään pitäisi grillailla piffejä ja maissia ja juustoa ja vihanneksia.. Nam nam! Mutta teenkö mie sitten niistä sosetta itelleni et saan alas menemään vai nouseeko tahdonvoima niin suureksi että alas menee mitä vaan? :D

Kuulumisia

Tänne kuuluu ihan hyvää. Lukuunottamatta Monokeroksen (viljakäärme) menetystä. Monokeros kun löytyi toissapäivänä terrastaan kuolleena. :(

Kuitenkin meillä oli kummityttö hoidossa viikon verran viimeviikolla. Oli kyllä hulinata. Joka päivä vissiin käytiin ainakin jossain, joinakin päivinä useammassa paikassa. Kavereita tyttelillä piisasi.

Pitihän minun laittaa myös kuusi vuotiaan tytön kynnet blingbling. Lakkaus ja sydämmiä niihin. Ai että neito oli onnessaan.

Samalla viikolla sain lisää akryyli jauhetta. Nyt pääsee taas tekokynsien sijaan tekemään akryylikynsiä. Siskolle (kummitytön äiteelle) tein akryylikynnet ja menetin hermoni, kun eivät meinanneet onnistua. Niitä kynsiä sitten tehtiinkin kahtena iltana. Toisena iltana vaan viilattiin ja lakattiin. Kyllä niistä ihan ok kynnet tuli. Niinhän se menee, että harjoittelematta ei voi oppiakkaan. Tein myös itselleni akryyli kynnet. Oli "hieman" hankalaa väkertää ne oikeaan käteen vasemmalla kädellä. Mie kun olen oikeakätinen ja tekniikka ei ole vielä oikein hallussa. Lisää harjoitus käsiä kaipailisin.
(kuvissa vaaleat siskon kynnet ja vihreät miun)

kesäistä

Meillä on mennyt ihan hyvin viime aikoina. Ainut mieltä painava asia on meidän Demin menetys.

Demi oli minun ensimmäisiä liskoja (ja viimeinen). Lajiltaan Demi on kultaskinkki eli Eutropis multifasciata. Oletettu herra eli noin 5 vuotta ja 6 kuukautta. Talvella Demi päätti olla syömättä pitkän tovin, luulin jo sillon, että lähtö olisi lähellä. Kuitenkin ötökkä alkoi taas syömään, hyvällä ruokahalulla. Demi söi siis todella hyvin, mutta alkoi laihtumaan. Viimeisen viikon aikana herra laihtui niin paljon, ettei jaksanut enää liikkua "korkealla" ja ryhdikkäästi. Antoi myös koskea itseään sinkoilematta hirveää kyytiä. Se oli huono merkki ja päätös lopetuksesta oli tehtävä. Ei moinen ollut enää skinkin arvoista elämää.

Demi oli luonteeltaan äärimmäisen stressiherkkä ja ihmis arka. Demi kuitenkin viihtyi paremmin pienemmässä ja avarammin sisustetussa terrassaan kuin samassa terrassa jossa oli enemmän piiloja ja suojaa. Isommassa terrassa stressaantui melkein hengiltä vaikka elinolosuhteet oli kunnossa.

Demi ja jo aiemmin menehtynyt Diiva olivat ensimmäiset herppini. He antoivat lopullisen potkun muihin matelijoihin. :)

Sitten mukavempiin asioihin.

Meillä kävi ihania vieraita kyläilemässä pitkän viikonlopun ylitse. Oli ihanat ilmat ja grillailtiin ja pidettiin hauskaa. Nipsukin nautti kun oli enemmän rapsuttajia.

Eilen oli viimeinen koulupäivä tältä keväältä. Meillä oli TYHY-päivä, eli työhyvinvointi päivä. Kävimme kirkkoveneellä soutelemassa ja paistamassa laavulla makkaraa. Ilma oli ihana. Onneksi ei satanut. Hieman kipeäksi tuo reissu minut sai, mutta kerrankos sitä.

Tänään on ollut kiire päivä. Aamusta ylös ja hammaslekurille soittoa. Suu kun on ollut hirmuisen kipeä. Sinne kasvaa viisaudenhampaita (tuleekohan minusta nyt sitten superviisas, viisas kun olen nyt jo ;) ). Nopeasti tulen kyllä palaamaan tavalliselle viisaus (tai tyhmyys) asteelleni. Ensi viikolla pääsen jo rötgeniin ja sitä seuraavalla viikolla hampaiden poistoon. Onneksi ei montaa kuukautta tarvitse odottaa. Kivut alkaa olla jo sitä luokkaa, että haluan noista hampaista eroon. Ovathan ne jo ainakin pari kuukautta kaivelleet miuta.

Päätin myös aloittaa öljyvärimaalauksen! En ole muutamaan vuoteen öljyväreillä maalannutkaan. Ihanaa päästä taas sutimaan kankaalle. Maalauksen aiheena on sinikieliskinkki ja taulun olisi tarkoitus mennä kaverille tuparilahjaksi, jos vaan se onnistuu. Voin hyvin nyt maalailla tuolla omalla pihalla ja viedä työn kuivumaan kellariin. Näin ei eläimet (tai ukkeli) kärsi tärpättien sunmuiden hajusta.

Kuvassa on maalaamani työ meidän Hirmusta. Kyseinen taulu on "kunniapaikalla" meidän kotona.

ikävä

Perjantai oli huonohko päivä. Oli ikävä Hirmua. Miun rakasta chihuahua herraani. Koko päivä oli vähän sellainen haluton ja mökömökö-päivä. Itku oli herkässä ja niin edelleen. Hirmun kuolemasta on nyt reilu vuosi. Ikävä tulee silti vielä välillä vyöryen. Pakko kuitenkin myöntää, että on olo vuoden iakana helpottunut ja pahoja oloja tulee aina vaan harvemmin. Pystyn jo puhumaan iloisesti Hirmusta ja itkemättä.

Joskus vaan.. Tuntuu et oon hukassa ilman sitä pientä koiraa. Joskus kurkkua kuristaa ja tuntuu etten saa henkeä. Haluaisin sillon sen pienen otuksen nuolemaan miun naaman, heiluttamaan häntää iloisesti, tapittamaan suoraan silmiin suurilla silmillään. Joskus vaan tuntuu siltä et haluan pojan luokse sateenkaari sillalle, kun en häntä voi tänne saada. Onneksi kyseinen olotila on ohi menevä.

Tiedän kuitenkin nyt et poikaan ei koske enää yhtään. Ei yhtään! Oon taas ruvennu ajattelemaan näinä parina päivänä liikaa sitä mitä Hirmu ei saanut kokea. Vaikka pitäisi ajatella, mitä kaikkea Hirmu sai kokea ja mitä pojan kanssa kerettiin tekemään. Meillä oli ihanat 5 vuotta. Sinä aikana Hirmu hoiti sen homman mihin se oli luotu ja tarkoitettu kun pojan hankin. Miun enkeli.

Onneksi meillä on se Hirmun muotokuva seinällä. Se on miulle hirmuisen tärkeä. Jossain vaiheessa haluan seinille enemmän poikieni kuvia. Vaikka enpä mie voisi ilman kuviakaan unohtaa sellaista Persoonaa kuin Hirmu oli ja on. Himpe opetti miulle niin paljon elämästä, ja opettaa edelleen. Luovuttaminen ja irti päästäminen tuntuu vaan välillä olevan turhan haastavaa.

Onni kuitenkin, että minulla on Nipsu. Nipsukin on ottanut Hirmumaisia piirteitä tässä ajan kanssa. Jotkut ilmeet ja eleet tuovat niin selkeästi Hirmun mieleen.

Mulle vaan ei mee jakeluun, miksi mun piti luopua Hirmusta näin nopeasti? Miksi?! Oliko pojan täällä vaan hoitaa hommansa mahdollisimman nopeasti ja sitten lähteä? Miksi murusen ei ollu takoitus jäädä ilostuttamaan (ja raivostuttamaan) minua terveenä pidemmäksi aikaa? Teinkö pojalle hänen elinaikana tarpeeksi selväksi kuinka tärkeä Hirmulisko on miulle?

En voi tietää. Voin vaan toivoa ja uskoa siihen et kaikella on tarkoituksensa. Tein kaikkeni Hirmun eteen mitä pystyin. Rakastan. Rakastan sitä otusta enemmän kuin laki sallii.

Ikävä.

tylsä päivä

Tänään aamusta oli tylsää.
Kutsuin kaverin kaffille. Lakkasin sen toisen käden kynnet. Joimme sitä ennen kahvia. Oli kivaa.
Sitten oli taas tylsää.
Saimpa kuitenkin idean kokeilla marmorointia kynsilleni. Ihan oon tyytyväinen tulokseen kun pohjalla oli musta lakka. Toki olisin halunnut enemmän ja kirkkaampaa kuviota kynsiin. Ehkäpä ensikerralla onnistuu paremmin.
Sitten oli taas tylsää.
Leikin koiran kanssa ja oltiin pihalla kun ei satannu.

Nyt tietty kun alkaa illanpuoleen kääntyä päivä ni alan keksimään tekemistä. Voisin vaikka yhdistellä hiiri pareja. Kuitenkin väsymys painaa ja taitaa jäädä huomiselle. Saas nyt nähdä minkä virtapiikki tulee vielä.

Koulupäivät ohi taas tältä viikolta

Taas ois tämän viikon koululla käytävät koulu päivät loppu. Eilen oli tylsä päivä koulussa. Ei ois oikeen millään jaksannu herätä menemään edes sinne. Kunnialla kuitenkin päivän Lappeenrannassa olin ja selvisin. ;) Sade päiväähän tuo piteli koko päivän.

Tänä aamuna oli vielä vaikeampi nousta ylös ja herätä oikeasti. Kerran torkahdin rattiinkin matkalla koululle. Se säikäytti.. Onneksi pääsin koululle turvallisesti ja autokin oli yhtä ehjä kuin kotoa lähtiessä. Tänään oli taas Econettiä koulussa. Oppilaita huima 3kpl yhteensä. Onhan se toki yhden oppilaan verran enemmän kuin viime viikolla. Mie tykkään tuosta econetin käytöstä. Sain tänään jopa kehuja kuinka alan päästä perille sen käytöstä ja kirjauksista.

Olin ensimmäinen joka sai tehtävän tehtyä. Enkä ollutkaan tehnyt kuin pari virhettä. Tunsin suurta ylpeyttä siitä, että olin niin "nopea" ja sain sen tehtävän niinkin hyvin tehtyä. Kuitenkin ne kaksi muuta oppilasta ovat minua "kehittyneempiä". Ilmeisesti minäkin olen vielä kehityskelpoinen yksilö. :)

Koti matkalla kävin varaamassa autolle aurauskulmiensäätö ajan (tai muun sellaisen). Ensi viikollahan se aika olisi. Toivottavasti muistan auton sillon viedä sinne! Ja samana päivänä pittää yrittää katsastaakkin tuo Fiia.

Tänään taas lakkasin uusiksi noi kynnet ja laitoin vähän bling-blingiä niihin. Nyt tykkään enemmän kuin edellisestä lakasta mikä tässä välissä kerkesi olla.

Kauhia väsymys päällänsä. Selkäkin kipeä. Ei meinannu kaupassa kärsiä olla. Josko tässä kohta kaffeet keittäisi niin alkaisi aurinko taas paistamaan kun vähän piristyisin.

Muutamat hiirien asumuksetkin olisi kiva siivota.

Viikonloppu

Viikonloppumme meni erinomaisen hyvin!

Perjantaina isi teki meille lettuja ulkona glillillä. Ai että ne oli hyviä!

Lauantaina käytiin Nipsun kanssa savitaipaleella mätsärissä. Nipsu oli pienten koirien punaisten kakkonen! Hieno saavutus pojalta :) Kuitenkin ollaan oltu koirien ilmoilla viimeksi vuosi sitten! Palkinnoksi Nipsu sai laatikollisen koirankeksejä jotka ovat hänen kuononsa kokoisia ja purkkiruuan.

Sunnuntaina käytiin match showssa Aholan keäteatterilla ja siellä Nipsu oli pienten koirien punaisten kolmonen!! Mie olin ihan tohkeissani :) Palkinto oli tällä kertaa suunnattu enemmän ihmiselle kuin koiralle. Pussissa oli lippis, rasvaa ja korkin avaaja.

Sunnuntaina jamppa sitten paistoi meille pihvejä, maissia ja juustoa ulkona. NAM! Oli todella hyvää!

Sunnuntaina Myös eräs kaverini kotiutui Imatralle ruotsin reissultansa. Samalla Imatralle saapui pikkuinen splashed / tricolor hiiri poika. Poika sai nimekseen Pikku Kakkonen, koska hiirellä on kaksi kotia. Hän kun on yhteisomistuksessa minun ja kaverini kanssa. En malta odottaa, että poika pääsee meille jonkun ajan päästä astumaan naaraita.

Mielenkiintoista

Mun eilinen pihakirjoitus on sitten kadonnut.. Outoa. Nooh, eipä siinä ollutkaan mitään mielenkiintoista.

Tänään on ollut hieman tylsä päivä. Nukuin pitkään, korjasin kaverille eilen laittamni tekokynnet kun ensimmäinen kynsi irtosi jo. Tänään irtosi multa pari kynttä, joten harjoittelin akryylipallojen tekemistä ja "liimasin akryylillä" tekokynnen kiinni. Tiedä sitä et saisiko niin oikeasti tehdä ja kuinka kauan se sitten kestää.

Nippelin kanssa tuli vähän ulkoiltua tänään. Ulkona oli aika kylmä koska tuuli niin kovasti!

Kuvasin tänään nuo meidän reilu 5 viikkoiset hiiri kakaratkin. Ovat hyö vaan suloisia. Yhdelle knikkihäntäiselle olisi kiva löytää uusi koti..

Oma piha

Tulipa huomattua kuinka ihanaa on, kun on oma piha!! Tupakille mennessä katselin vihertävää pusikkoaitaa, vihertävää puuta ja lopuksi huomasin, että ihmeellistä, nurmella kasvaa voikukan lehtiä! Ja mie voin kerätä niitä ihan huoletta. Ei tarvitse ajatella mitä muut sanovat asiasta tai ajattelevat.

Ei muuta kuin keräämään samalla kun koira juoksentelee ympärillä vapaana. Ihanaa. Oma piha! Toki vuokralla tässä ollaan, mutta silti se piha on meidän. :D Oma piha, oma piha! Muutenkin olen jo tänä keväänä istuskellut ulkosalla terassin terassilla ja ottanut aurinkoa Nipsun nautiskellessa vieressä. Kuinka joku tuollainen asia kuin PIHA, voikaan tuntua niin hyvälle? Se, että voi kerätä omalta pihalta syötävää eläimille? Ei tarvitse enää sen takia vaeltaa johonkin huitsin kuuseen. Senkun menee omalle pihalle! heh. jos jollekkin ei vielä tullut selväksi, niin meillä on pieni piha pläntti tässä asunnossa. =)

Hyväksihän tämä päivä muuttui kun sade loppui. Huomenna varmaan vihertää vielä ihanammin kuin tänään. Odotan kesää niin kovin. Onneksi nyt on ollut jo lämpöisiä päiviä joista on päässyt nauttimaan.

Toki olen koko ajan ollut iloinen, että meillä on pihaa tässä. Rakennettiin pääsiäisenä terassin eteen terassi. Eli terassin terassi. Siinä on mukava istuskella kun aurinko paistaa. Pieni pöytä olisi kiva siihen..

On ihana katsella ympärille kun kaikkialla mussutetaan. Hiiret mussuttaa ja rotat mussuttaa voikukanlehtiä. Tuntuu maittavan hyvin. <3

Onni taitaa olla oma piha. Pienistä asioista sitä voikin ihminen ilahtua näin paljon.

sade päivä

Tänään on ollut harmaata ja satanut. Sellaiselta se tuntuukin. Aamulla tuli nukuttua vähän pommiin, sitten ajelen Lappeenrantaan koulun penkille. Eipä meitä ollutkaan kuin kaksi oppilasta paikalla tänään. Taisi muitakin väsyttää. :P

Kuitenkin tänään harjoiteltiin econet pron käyttöä, se on sellainen kirjanpito-ohjelma. Oli mukava päivä pitkästä aikaa koulussa kuitenkin sitten kun heräsi kunnolla. Päästiinpä vieläpä aikasempaan kotiin kuin normaalisti. Enää tällä viikolla ei kouluun tarvitsekkaan mennä. Onneksi.

Toivottavasti tämä kahvi piristäisi hiukan niin olisi mukavampi aloitella taas tämän päivän hiirien asumuksien putsailu. Toivottavasti saisin muutaman hiiruksen taas kuvailtuakin. :)

Nipsu chihupatsuamme oli muuten ihan hassuna taas kun tulin kotiin. Oli pikkuinen kuin ei olisi viikkoon minua nähnyt. <3 On hää vaan sellainen mamman mussukka.

Elämää, ei sen ihmeempää tosiaankaan

Ajattelimpa nyt vielä tällaisen blogin pystyyn pistää.

Ajatuksena oli, että tänne kirjoittelisin ihan laidasta laitaan mitä elämässäni tapahtuu. Pieniä asioita, pienempiä asioita, mahdollisesti tylsiä ja mahdollisimman epäsäännöllisesti, mutta sellaista se elämä on. :) Pienistä asioista voi saada suuren ilon.

Tälleen ekalla kerralla aattelin vähän kertoilla kuvin mun uudesta harrastuksesta. Rakenne / tekokynsien tekemisestä.

Viime syksynä kaveri ehdotti, että mitä jos hankittaisiin kynnen teko tarpeet. Siitä se ajatus sitten lähti ;) Ihan heti ei kuitenkaan asialle mitään tullut tehtyä, vaan asiaa tuli haudottua juupas eipäs ja koskaan ollut hyvä hetki. Viimein tänä vuonna ukkelini sitten pisti tilauksen kiinaan menemään. Postitse miulle tuli monta pikkuruista pukettia. Sisältö oli kutakuinkin tällainen:

- akryylineste
- akryylijauhe
- siveltimiä, kahteen eri tarkoitukseen
- bling bling-, sydän- ja eläinkoristeita
- tippejä
- tippileikkurit
- erilaisia viiloja

Ja sitten ei muutakuin tekemään akryylikynsiä. Alku aina hankala, niinkuin sanotaan. Ihan ensimmäiset kynnet tein sille kaverille, kuka aikanaan kynsihommia ehdotteli.

Neljänsiin kynsiin tulikin sitten jo pienet bling blingit mustien kynsien kärkeen. Ne olivat jo paremmin onnistuneet, vaikka harjoitusta kaivataan vielä roimasti!

Noita kun innostuin tekemään, niin toki aineetki alkoivat jo loppumaan.. Joten ei muuta kuin lisää tilailemaan. Eilen tuli lisää samaa liimaa mikä todettiin -ei maailman pitävin liima- liimaksi. Mutta kuitenkin se on jo tuttu ja turvallinen. Tänään sitten laatikossa odotti kaksi pukettia lisää! Tuli tippejä.. 1500kpl. Läpinäkyviä. Ei siinä mitään. Alunperin piti tulla 1000 kpl valkoisia tippejä ja 500 kpl läpinäkyviä. Ei se haittaa. läpinäkyvästähän näkee paremmin kuinka se tarttuu. Kuitenkin tuli huomattua, että nämä eivät olleetkaan sellaiset kynnenkärkeen laitettavat tipit, vaan koko kynnelle laitettavat! Noh, toivotaan että uusi liima on pitävämpää kuin edellinen, tai sitten et edellinen liima toimisi paremmin kun kiinnitys pintaa on enemmän.

Tänään kuitenkin tuli moiset kynnet saatua kätösiin, niin päätin sitten hieman maalailla niitä.
Mukavaa puuhaa johon saa aikaa uppoamaan. Se on sitä käsillä näpertelyä mistä tykkään!